Ja näin napsahti taas uusi vaihde päälle. Sain TakomoRunners-yhteistyönä osallistumispaikan KCR 2017-juoksuun. Se on paluu juurille: tämä on se mun ihka eka juoksutapahtuma, ja ensimmäisenä vuonna vielä jonkinmoisena Putous-fanina juoksin Luontoloisen ja toisen kaverin kanssa Putous-hahmoina hurjat 7 km. Lämmin muisto: olin juossut koko talven pakkasilla ja yhtäkkiä toukokuun alussa nasahti mittariin +35 astetta. Vuosi taisi olla 2013. Siitä seuraavana vuonna laukoin sitten sen yhden ainoan puolimaratonin, jonka jälkeen en ole vielä onnistunut taikomaan itsestäni juoksuhaluja samaan.
Tämä tapahtuma on sellainen fiilistapahtuma: lähipaikkakunnat keräävät juoksutiimejä ja porukka treenaa yhdessä. Paikalle saa tulla totisena puolimaraajana tai vaikka vaaleanpunaiseen tutuun pukeutuneena. KCR:n tavoite on käsittääkseni nimenomaan työkyvynylläpidossa, joten allekirjoittaneellehan se sopii oikein mainiosti.
Meitsin matkaksi tulee hurrrrjat 10 km, koska hei, en vaan jaksa treenata ja kymppi on kaksi vitosta, ja vitosen juoksee kuka vaan. (Tällä samalla logiikalla voi juosta myös 20 tai vaikka 200 km: hei se on vaan kaksi(kymmentä) kymppiä, ja kymppi on vaan kaksi vitosta, ja vitosen nyt juoksee kuka vaan.)
Jos joku on juuri tänään saanut idean juosta 10 km sohvan pohjalta ponnistaen, tässä olisi suunnitelmaa miten vielä ehtii nipin napin saada itsensä "juoksukuntoon" toukokuun 2. viikonlopuksi:
- Tee lyhyitä, hitaita lenkkejä.
- Pidä taukopäiviä! Muuten menee jalat rikki.
- Hyväksy, ettet välttämättä juokse koko matkaa, mutta koska aikarajaa ei ole, tulet ihan varmasti maaliin vaikka kävellen. Tämä ei ole niin kauhean totinen harrastus, jos ei halua. 😸
- Usko itseesi. Sä pystyt tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti