Kokkola City Run: After Partyt

Harvoin menee juoksut näin nappiin!

Tämän eepoksen sankareina toimivat minä, Luontoloinen, Mr. Luontoloinen, Vuokko, Vuokko-sisko, veli Luontoloinen ja veli Luontoloisen kaveri.

1. kilometri. Lähtöpamaus starttaa aivan yhtäkkiä. En ole vielä yhtään valmis, päällitakin olen sentään tajunnut jättää kaverille, joka ei juokse. Starttaan sykemittarin ja kadotan heti alkuun veli Luontoloisen kavereineen, sekä Vuokon siskon. Vuokko pysyy tiukasti vierellä, onneksi, on mukava juosta alku yhdessä. Perinteisesti olemme tulleet viime tipassa paikalle: olin muka viisaasti varannut aikaa, jotta ehdimme mukaan Maamme-lauluun. Lession learned, älä pelaa videopeliä juuri ennen lähtöä. Emme ehtineet Maamme-lauluun, ehdimme nipin napin nähdä muutaman tutun matkalla lähtöpaikalle ja etsiä Vuokko-siskon, veli Luontoloisen ja tämän kaverin, ja sitten se jo alkoi.

Mutta hei, tänä vuonna en unohtanut numerolappua kotiin!

Onneksemme olemme päässeet aika eteen, joten kävelijöitä ei tarvitse väistellä, mutta pujottelemme silti muutaman juoksijan ohitse ja etsiydymme massan reunalle päästäksemme helpommin ohi. Luontoloinen ja Mr. ovat juosseet jo noin tunnin verran, ja kuulen jälkeenpäin, että he ovat sen verran lähellä, että kuulevat starttipistoolin ja huokaisevat mielessään, koska tietävät jäävänsä kävelijöiden massan taakse. Näen Luontoloisen vanhemmat sen verran, että ehdin huikata terve, käydä heittämässä high fivet ja kuulla kannustukset, kun he ovat jo jääneet taakse.

2.-4. kilometrit. Pujottelemme Vuokon kanssa ohi massasta ja meitä ohitellaan näppärästi. Sykkeet huitelevat 170 tienoilla, ei tästä tulekaan sellainen rauhallinen pk-lenkki, kuin ajattelin. Totean, että sehän on ihan jees, koska kummallakaan ei tee pahaa tämä tahti. Se on hyvä Vuokollekin, joka pääsee varmemmin omaan tavoitteeseensa tällä tavalla. Varmistelen että kaikki on ok ja totean pari kertaa, että voidaan me juosta hitaampaakiin: yritykset juosta hitaampaa eivät onnistu, jotenkin massassa juostessa ei vain voi pitää yllä omaa normaalia tahtia!
Yhtäkkiä kolmannen ja neljännen kilometrin tienoilla joku painaa käden hartialleni. Aivot kelaavat melkein kaksi sekuntia, että se on joko Vuokko, joka muuten eksyisi minusta, tai Luontoloinen on saavuttanut meidän, onko se mahdollista?! Vilkaisen taakseni ja Mr. Luontoloinen, rinnallaan Luontoloinen, ovat tosiaan vetäneet todella hyvää tahtia eteenpäin. Tsemppisanojen vaihdon jälkeen kaksikko katoaa pian näkyvistämme.

5. kilometri. Toivotan Vuokolle onnea, sillä tiemme ovat eroamassa nyt, ja heittelemme pari leffavuorosanaa toisillemme. "See you at the finish line", koska me ollaan coolei sillä tavalla. Sykkeet näyttävät 170 vieläkin, ja yritän niitä pudottaa: koko juoksun teema onkin "oho, pitäiskö hidastaa".

6.-7. kilometri. Vauhdit kiihtyvät ja koitan hillitä itseäni. Ei tässä ole kiire. Ei mikään kiire. En ole tekemässä mitään aikaa. Kaikki on ok. Shhh. Voin sitten vetäistä kaksi viimeistä kilometriä vähän kovempaa.

8.-9. kilometri. No niin, nyt saa tempoa just niin kuin haluaa. Herttinen sentään, maistuu veri suussa ja keuhkot räjähtää ihan justiinsa. Nytkö sitten loppui mehut?

10. kilometri. Täysstoppi heti kympin alkuun. Keuhkot polttavat. Siellä täällä on jokunen kannustaja, joiden kannustukset auttavat jaksamaan. Jalat kantavat mutta keuhkot eivät kestä, ja ennen kuin ehdin puoleen väliin 10. kilometriä, vauhti alkaa taas hiipua ja sykkeet lyövät tasaisesti yli 170. Sitten kuulen takaani tutun äänen: Luontoloinen ja Mr. Luontoloinen ovat jälleen saavuttaneet minut, ja otan sen verran kiriä, että juoksen heidän kanssaan muutaman sata metriä. Lopulta päästän heidät edelle keuhkojen vetäessä epätoivoisia haukkauksia, ja juoksen ehkä pari sataa metriä yksin.

Yhtäkkiä sisuunnun hulluna: olen jo melkein maalissa kun otan viimeisen loppukirin. Loikin pitkin, arvokkain askelin ohi tytöstä, joka on ohittanut minut vähän aikaisemmin, ja saavun maaliin muutama hassu sekunti Luontoloisen ja Misterin jälkeen.

Kaiken kaikkiaan aivan loistelias juoksu. On hyvin itsensä voittanut olo. Kokoonnumme kaikki meille saunomaan ja viettämään iltaa: olohuoneessa on tasaisen koomainen fiilis, vessa ja ruoka ovat ainoat syyt nousta seisomaan.

TakomoRunners: Mitä muita lajeja harrastat juoksun lisäksi? Entä mitä haluaisit vielä kokeilla?

On jälleen aika kuukauden TakomoRunners-viittauksen! Kuukauden kirjoitusaiheena oli otsikon kysymys, ja vastauksena aion tehdä monta listaa!

Säännöllisesti: 

• Pyöräily 
• Salitreeni 

Epäsäännöllisesti, kaivatessani vaihtelua tai kun ehdin: 

• Uinti 
• Vaeltaminen 
• Hiihto 

Hyvin harvoin, 1-3 kertaa vuodessa: 

• Seinäkiipeily 
• Melonta 
• Keilaaminen 

Mitä haluaisin vielä kokeilla: 

• Sirkuskoulu, telinevoimistelu ja parkour 
• Kalliokiipeily 
• Jonkinlainen armeijan maastotreenisysteemi