Treenisuunnitelmien uudistamista

Koska orgaanisessa oliossa, eli minussa, ei ole mitään varmaa ja muuttumatonta, on ollut pakko entrata vähän treenisuunnitelmia. Suorittaja minussa on hampaat irvessä, että ei ei ei kun oli hyvä suunnitelma, niin se nyt sitten tehdään kiltisti loppuun asti. Koska nyt olen vähän tietoisempi suorittajasta itsessäni, olen nauranut itselleni aika röyhkeästi päin naamaa ja todennut että katotaanko. 

Joten nilkka- ja coretreenit, tervetuloa temppeliini. Nämä on nyt upotettu aika hyvin salitreenin sisälle: käyn salilla sen pari kertaa viikossa, ja teen aika lailla kaikki lihasryhmät molemmilla kerroilla, koska treenikertoja on niin vähän. Eli perusosa 2 salia + 2 aerobista + 1 heittotreeni pitää paikkansa, ja näihin voi sitten upottaa sellaista, minkä kokee tarpeelliseksi. Nytten heittotreeni on aika lailla kävelyä tai takapihan rimpuilutelinettä, mutta lähestyvän Kokkola CityRunin kanssa keskityn pikkuhiljaa jälleen juoksuhommiin. 

Kevät tulee, ostin jo aurinkorasvan! 

Johdatus hiihtovaellukseen

No niin! Ensimmäinen askel kohti pitkää hiihtovaellusta on otettu. Käytin kerrankin loman alun hyödylliseen toimintaan, pakkasin sukset ja rinkan ja astahdin 1:49 junaan. Raiteet veivät minut Lahteen Arktiset Avotunturien arktisen hiihtovaelluksen johdatuskurssille. 

Viikonloppu alkoi kahvilla ja leivällä. 

Sen perään vedettiin muutaman tunnin teoriaosuus siitä, miten arktisilla ja tunturialueilla selviydytään ja miten toimimalla reissusta tulee siedettävä. Juteltiin varusteista ja leirikäytännöistä, sekä liikkumisesta itsestään. 

Teoriaa on hyvä seurata käytännön harjoitteilla, joten siirryttiin Vesijärven rantaan, jaettiin varusteita, käytiin vähän läpi reissuvalmistelua ja alettiin hiihtää. Itse reissussa tahdin on tarkoitus olla 3-4 legiä, ruokatauko, 3-4 legiä: nyt vedettiin yksi legi (50 minuuttia hiihtoa, jota seuraa 10 minuutin tauko), ruokatauko ja puolikas legi, jonka päätteeksi leiriydyttiin. Seuraavana aamuna harjoiteltiin läpi aamutoimet ja liikkeellelähtö, ja rannassa varustehuolto. 

Tämä oli hyödyllinen viikonloppu. Leiritoimet, varusteet ja toimiminen oli tuttua hössäkkää, eikä uutta infoa tullut kuin pidempien reissujen suunnittelun osalta. Oli tosi jees tutustua muihinkin kuin "oman porukan" telttakäytäntöihin. Se tärkein osio oli kuitenkin tämä: Joudun muuttamaan hieman treenisuunnitelmiani. 

Nopeasti kävi selväksi, että mulla on keskivartalon kanssa ongelmia. Kunnon puolesta jaksaa kyllä vetää ahkiota enemmälläkin painolla, mutta alaselkä alkoi nopeasti väsyä ja, koska tykkään tehdä asioita kuitenkin silleen epämukavuudensietokyvyn rajoissa, asialle pitää tehdä jotain ennen täysipäiväistä legittämistä. Tämän saman keskivartaloasian voi muuten todeta rinkan kannossa, mutta se ei ole koskaan ollut hankaloittava tekijä: rinkka vain lepää alaselän päällä ja jalat tekevät suurimman työn. Nyt koko voimabalanssi muuttui sen verran, että alaselkä alkoi säteillä ylöspäin, jolloin jatkuva sauvojen käyttö yhdistettynä tähän säteilyyn alkoi vetää lapojakin tukkoon. Tämä keskivartaloasia ei ole ihan uusi, olen sitä aikaisemminkin epäillyt ja tämä vain vahvisti ns. vanhaa tietoa. Mitään en ole asialle kuitenkaan tehnyt, koska argh, keskivartalotreeni on epämukavaa! Tässä on vähän sellaiset fiilikset että ♫ hello darkness, my old friend, lankkutreeni tuli taloon. 🙈

Kokkola CityRun 2017: part 1

Ja näin napsahti taas uusi vaihde päälle. Sain TakomoRunners-yhteistyönä osallistumispaikan KCR 2017-juoksuun. Se on paluu juurille: tämä on se mun ihka eka juoksutapahtuma, ja ensimmäisenä vuonna vielä jonkinmoisena Putous-fanina juoksin Luontoloisen ja toisen kaverin kanssa Putous-hahmoina hurjat 7 km. Lämmin muisto: olin juossut koko talven pakkasilla ja yhtäkkiä toukokuun alussa nasahti mittariin +35 astetta. Vuosi taisi olla 2013. Siitä seuraavana vuonna laukoin sitten sen yhden ainoan puolimaratonin, jonka jälkeen en ole vielä onnistunut taikomaan itsestäni juoksuhaluja samaan. 

Tämä tapahtuma on sellainen fiilistapahtuma: lähipaikkakunnat keräävät juoksutiimejä ja porukka treenaa yhdessä. Paikalle saa tulla totisena puolimaraajana tai vaikka vaaleanpunaiseen tutuun pukeutuneena. KCR:n tavoite on käsittääkseni nimenomaan työkyvynylläpidossa, joten allekirjoittaneellehan se sopii oikein mainiosti. 

Meitsin matkaksi tulee hurrrrjat 10 km, koska hei, en vaan jaksa treenata ja kymppi on kaksi vitosta, ja vitosen juoksee kuka vaan. (Tällä samalla logiikalla voi juosta myös 20 tai vaikka 200 km: hei se on vaan kaksi(kymmentä) kymppiä, ja kymppi on vaan kaksi vitosta, ja vitosen nyt juoksee kuka vaan.) 

Jos joku on juuri tänään saanut idean juosta 10 km sohvan pohjalta ponnistaen, tässä olisi suunnitelmaa miten vielä ehtii nipin napin saada itsensä "juoksukuntoon" toukokuun 2. viikonlopuksi: 

• Tee lyhyitä, hitaita lenkkejä. 
• Pidä taukopäiviä! Muuten menee jalat rikki. 
• Hyväksy, ettet välttämättä juokse koko matkaa, mutta koska aikarajaa ei ole, tulet ihan varmasti maaliin vaikka kävellen. Tämä ei ole niin kauhean totinen harrastus, jos ei halua. 😸
• Usko itseesi. Sä pystyt tähän. 

TakomoRunners kaverikirja

On taas kuukauden TakomoRunners-haasteen aika! Tässä kuussa täytetään kaverikirjaa.

Kuka olet: Olen Maria.
Missä päin vaikutat: Vakutaan rannikolla! 
Mitä teet työksesi: Olen koodaaja ja insinööri.
Mitä harrastat: Kaikenlaista liikuntaa ja pelaamista. Vessassa luen salaa kirjoja. Huhu kertoo, että omistan myös takapihan, jossa on kukkaistutuksia ja kiipeilyteline, mutta en kommentoi.
Lempiruokasi: Ai herranen aika. Lainatakseni kaveriani, "Ruokaa, mun lempparii". Ehkä suurin suosikki on uunicurrykana, ja koska olen Parempi Ihminen ja Tosi Hyveellinen, kasvikset.
Mitkä on lempilajisi: Pyöräily on aikast kivaa. Salilla on myös ihan hauskaa tällä hetkellä. Mun lempilaji vaihtelee fiiliksen mukaan.
Minkä merkkinen juoksukenkä olisit: Asics. Tuttu ja tosi basic, niin sanoakseni.
Kerro lempparikisasi jos sellaisia on: Kokkola CityRun, ehdottomasti. Ensimmäinen johon osallistuin.
Mikä on paras juoksutuloksesi: Jaha, miten tätä tulkitaan? Oma paras juoksutulokseni on varmaan 21 km. Jos on oikein salapoliisi, löytää varmaan myös mun tuloksia netistä. ;)
Mikä on mieleenpainunein liikuntahetkesi: Erään vaelluksen iltana jalat oli jo niin lopussa, että tutisutti, ja taiteilin jäisessä rappakivikossa hämärtyvässä illassa kohti tupaa. Toisaalta, vedin kylmiltäni 18 km lenkin ja sain ekaa kertaa elämässäni pohkeeni kramppaamaan - ei ole tarpeeksi kirosanoja kuvailemaan sitä fiilistä kun jalkapohjasta polveen lihakset supistelee. En ehkä koskaan halua synnyttää, niin kamalaa se oli.
Mitkä ovat vahvuutesi liikkujana: En haukkaa liian isoja palasia. Tasainen, hidas pakertaja.
Entä heikkoutesi: Alan suorittaa herkästi ja jokainen missattu lenkki tai harjoitus painaa.
Jos saisit lisätunteja vuorokauteen: Haluaisin sanoa, että sivistäisin itseäni ja järjestäisin ihan vissisti vaatekaapin, mutta rehellisesti varmaan vaan pelaisin enemmän.
Mitä haaveita sinulla on juoksun suhteen: Tällä hetkellä ei niinku mitään! Mutta olis ihan kivaa joskus tempaista uusi juoksuvaellus.
Missä maassa haluaisit juosta: Jossain etelänmaassa!
Keksi itsellesi supersankarinimi seuraavaa juoksukisaa varten: Super Maria olis ihan tylsä, joten Yön Synkkä Laukkoja. 

Motivaatio =/= itsepetos

Mulla olis nyt jälleen teille suuria viisauden sanoja jaettavaksi, eli miten minä henkilökohtaisesti huijaan itseni ulos ovesta liikkumaan silloin kun motivaatio ei riitä. Perustuu tositapahtumiin.

1. "Mä laitan ihan huvikseni nyt tässä vaan nää lenkkivaatteet päälle, en mä siis ihan oikeasti ole menossa ulos." 30 minuuttia myöhemmin: "no mulla on jo vaatteet päällä, kyllä mä nyt menen." 
2. "Mä teen ihan vain lyhyen lenkin." 
3. "Mä teen ihan vain kevyen treenin." 
4. "No mä pyysin kaverin/lupasin jo kaverille että menen, en mä nyt enää voi perua." 
5. "Jos en tee niin sitten on paska fiilis myöhemmin." 
6. "Mulle tulee parempi mieli heti kun oon lenkillä." 

Mutta ihan rehellisyyden nimissä, jos motivaatio on pitkään kateissa, usko kokenutta ja väsynyttä sielunsisartasi, ja keksi jotain muuta tekemistä. Edellä mainituilla konsteilla olen saanut itsestäni irti treenin, mutta motivaatiota se ei ole herättänyt uudestaan. Pidä tauko, relaa pari viikkoa, lakkaa miettimästä mitä pitäisi tehdä, ja tee jotain aivan muuta. Mää nyt tietysti kirjoitan tätä tilanteessa, jossa on ollut pakko pysäyttää koko pyörä ja miettiä uudenlaisia selviytymiskeinoja: motivaatio tämän kirjoittamiseen on että itse muistaisin seuraavan kerran, kun pitää oikein purra hammasta, että mikäs pakko mun on tehdä yhtään mitään. Lepokin on ihan sikahyvää treeniä. Koska musta on kivaa olla tuomion äänenä: te ette välttämättä koe tätä omakohtaiseksi, ennen kuin on liian myöhäistä.

Ällöihq loppukaneetti: pidetään hei huolta itsestämme, jookos!