"No miksi sää teet sitä jos sää vihaat sitä niin kamalasti?"

Mä valitan paljon juoksemisesta. Ihan siis oikeasti paljon. Otsikon kysymys on validi, ja mun on pitänyt kertoa, että miksi mää juoksen. Warning, kliseitä edessä!

Pään sisällä: 

1. Liikunta vapauttaa. Uskon että se on kaikille liikkuville sellainen ylikansallinen kokemus. 
2. Mikään ei ole niin ihanaa kuin kadottaa itsensä lenkille, ja yhtäkkiä herätä, että ai vitsit, mieletön olo ja kilometrejä on takana jo noin paljon ja voi ei, olen kohta perillä ja tämä kiva loppuu, mutta toisaalta kohta pääsee suihkuun. 
3. Koskaan ei ole valmis. Aina löytyy jotain uutta koettavaa. 
4. Juoksu on mulle parasta aikaa prosessoida kaikki: hyvät ja huonot, kulta ja paska. 

Pään ulkona: 

1. Kestävyys lisii kilometrien ja ajan mukana kuin huomaamatta. 

Niin että ihan silleen kokonaisuutena, kaikesta kitinästä huolimatta, juokseminen antaa jotain sellaista, mitä en saa muusta. Mun pitäis vain aina jaksaa pitää pääni, että teen tätä ihan vain silleen itselleni, eikä kenenkään muun edistymisellä ole mitään merkitystä.