Takomorunners haastoi kirjoittajiaan tarinoimaan vuoden 2017 haasteista.
Mulla jatkuu tämä löllöily juoksun kanssa ihan vissisti, nyt ei vain nappaa yhtään. Sen sijaan koitan nostaa kuntoa ensi vuoden tiukkailua varten: eli vuoden 2017 tavoitteena on kunnonkohotus vuoden 2018 alun hiihtovaellusta kohti! Se tarkoittaa, että siellä täällä saatan pistää askeleen tai jopa pari juoksutahdissa. Mulla on aina vähän pitkiä nämä suunnitelmat, olen lukenut että normaali-ihminen saattaisi päästä vähän nopeamminkin sellaiseen kuntoon, ettei tarvitse kiroilla ylämäessä ahkion kanssa. Onnekseni voin sanoa tekosyyksi lumenpuutteen noin kesäkausilla: oikeasti olen ollut niin pitkään vähällä treenillä, etten usko jaksavani omassa epämukavuuden sietorajassa kovin pitkää reissua, varsinkaan muiden tahdissa. Näin amatöörinä arvioin palautuvani vuodessa vanhaan kuntoon ja sen yli.
Mun suunnitelmat menee siis about näin:
5 treeniä /vko, 2 aerobista, 2 voimaa ja yksi heitto. Heitto voi olla jompaa kumpaa, tai jotain ihan muuta, fiiliksen mukaan. Lisänä yhtenä päivänä vähintään puolen tunnin venyttely, mieluummin vielä pidempi.
Nyt talvikauden aikana se tarkoittaa mahdollisimman paljon hiihtoa, ja muuta "lajinomaista treeniä". Juoksen vähän, teen vähän alkavaa nousutreeniä. Teen koko kroppaa vahvistavaa treeniä. Tälleen sivuhuomautuksena, tuossa kun aloin noita hiihtohommia tekemään, jouduin ottamaan lisäksi nilkkatreenit: luulis alamäkitutinoiden loppuvan pian kun tottuu hommaan muutenkin ja saa vähän vakautta tuolle sektorille.
Kesäkaudella teen paljon aerobista ja enenevässä määrin nousutreeniä. Voi olla, että saa paikalliset taas pudistella päätään kun vedän lähirinteessä valjaissa pulkkaa ylämäkeen, jos jostain valjaat itselleni löydän. Varmaan teen aika paljon pyöräillen, jonkin verran juosten. Tarkoituksena ei ole niinkään matkallisesti pitkä suoritus, vaan ajallisesti. Voimatreenejä ei sovi unohtaa, mutta luulen, että kesällä teen mahdollisimman paljon mitä huvittaa pihalla, ja palaan salille vain kun on niin kuuma että ulkona sulaa naama. Kesän lopulla on tehotesti sille nousutreenille, kun vaelluksella noustaan taas vaihteeksi rinteitä. Josko tällä kertaa menisi ilman ainaisia narinoita?
Syksyllä pistetään viimeiset pyöräilyt ja juoksut, jatketaan niin pitkään kuin mahdollista, plus sitä voimahommaa.
Ja kun talvi tulee, heti kun ladulle pääsee, alan vetämään laturagea kanssakansalaisille: "!#¤&/¤ latua!". Unohtamatta sitä voimailua. Tai venyttelyä. Vannon etten koskaan unohtaisi venyttelyä.
Että näillä mennään, katotaan kauanko tämä suunnitelma pitää. Nyt on ainakin aika vahva fiilis, että on jotakin kivaa edessä ja jaksaa treenata sen eteen. Teen mikä tuntuu hyvältä, ja jos yhtään tuntuu, että alkaa taas jutut painaa niskaan, otan taukoa kaikesta ja teen jotain ihan muuta. Jotain pitää ihmisen oppia siitä kun yhden kerran loppuu voimat.
PS. Hähä, en kiusallanikaan pyydä anteeksi pitkää kirjoitustaukoa.
Kyllä ne suunnitelmat vaan pitää kurssissa vaikka välillä ei huvittaisi tehdä mitään. Jotuheimenin maisemissa viimeistään kiittää että on tullut vähän treenattua jalkoja ja hapenottokykyä. :)
VastaaPoista