Jos olet joskus haaveillut vaeltamisesta, niin Hetta-Pallas on oikein loistava väli kokeilla ensimmäistä kertaa. Jos telttaelämä ei tunnukaan omalta jutulta, siellä pääsee tuvan turviin, ja jos ei ole ihan viimesen päälle varusteet, niin tupaan pääsee niitä kuivaamaan. Siellä kulkee niin paljon ihmisiä, että hätätilanteessa saa ihan varmasti apua, ja puhelinkentässäkään en havainnut mitään puutteita (tosin pidin omaa puhelintani periaatteesta pois päältä muuten kuin illan "olen ok, tuvalla X tänään"-viestejä lukuunottamatta). 56 km matkaan menee nelisen päivää, jos menee normaalilla tahdilla. Niin minäkin olin matkani suunnitellut, 4+1 varapäivä.
Mulla olis oikein pitkä kuvaus reissusta ja sen käänteistä odottamassa, mutta mulla on teille yksi viisaus tarjolla:
Tässä harrastuksessa ei ole mitään suurta salaisuutta, jonka vain vaellusjeesukset ja eräkonkarit tietäisivät. Tämä pätee myös juoksemiseen. Luota itseesi, kaikki menee ok.Kohtasin matkalla pari ekakertalaista, ja jutustelun jälkeen tämä asia tuli mieleeni. Muistan ekalta reissultani, että epävarmuutta oli ilmassa silloinkin. Tuntui, että tässä on varmasti jotain, mitä en ole osannut ottaa huomioon. Vaeltamisesta löytyy kokonaisia oppaita, ja ainakin miljoona erilaista ohjetta mitä kaikkea matkaan tulisi ottaa mukaan, ja varmaan yhtä monta väittelyä siitä, voiko halvoilla kamoilla vaeltaa vai ei. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa kirjan, ja ilmeisesti onkin. Itse tyydyn ihan tähän blogipohjaiseen kirjallisuuteen, mutta aiheen valinta on hankalaa. Mielessä on käynyt mm. täydellinen selonteko jokaisesta vaelluksen sekunnista, aloittelijaopas,minimivarustelista, pohdiskelua siitä miten ihminen sopeutuu erilaisiin epämukavuustekijöihin jne. Blogauksen tarkoitus nyt kun olisi kuitenkin pysyä kohtuullisen mittaisena ja luettavana. Koska teksti alkoi kehotuksella mennä katsomaan Hetta-Pallas jos on ekakertalainen, niin tässä olisi sitten ekakertalaisille ohjeita.
Minimilista kesän vaellukselle:
- Teltta (koska tupien politiikka on, että ekana tulleet lähtevät ulos jos tupaan ei mahdu, ja se on ihan peruskohteliaisuutta. Vaihtoehtona on varaustuvat.)
- Makuupussi
- Makuualusta
- Keitin + kattila
- Hiukan astianpesuainetta + pesuharja tai sieni (pesuainetta ei laiteta suoraan veteen eikä vesistön lähistölle, vaan pesuaineet imeytetään maahan tarpeeksi kauas vesistä. Olipa luonnonsuojelusta mitä mieltä tahansa, ei edistetä vesistöjen rehevöitymistä!)
- Syömävälineet
- Ruokaa vaelluspäiviksi + yksi hätäruoka (eli omassa keississäni 4+1)
- Aamupala (itselläni yleensä puuroa, leipäpala, voita ja juustoa tai metvurstia, sekä kahvi tai kaakao)
- Päiväruoka (nuudeleita tai jokin kuivattu ruoka, leipäpala + voi ja juusto, kahvia ja keksiä)
- Iltaruoka (kuivattu ruoka, leipää + voi ja juusto, kaakaota ja jotain herkkua)
- Naposteltavaa taskuun (pähkinöitä ja suklaata, tämän reissun perusteella aion ruveta myös kantamaan nousuja varten juoksijoiden suosimia geelejä)
- Varasukat
- Kuivat vaatteet yöksi
- Kahden kelin vaatteet: sekä t-paita + shortsit, että pitkähihainen + housut
- Reissukengät (joko vaelluskengät, kumpparit tai muuten maastoon sopivat kengät)
- Sadevaatteet
- Ensiapupakkaus
- rakkolaastarit
- painesidetarpeet
- oikea desi, ei mikään käsidesi
- laastareita
- rasvatuubi palovammojen hoitamiseksi
- Vesipullo
- Tulitikut
- Kompassi ja alueen maastokartta
- Puhelin
- Aurinkorasva ja hyttysmyrkky
- Rinkka, johon tämä kaikki mahtuu
- Säläpussi
- Pattereita GPS-laitteeseen
- Nippusiteitä
- Karhulankaa + neula
- Varasolki, jos repusta hajoaa solki
- Vara-akku puhelimelle
- Jesaria
- Makuualustan korjausvärkit
- Korjauspalikka jos teltan keppi hajoaa
- Päiväkirja
- GPS
- Hammasharja + tahna
- Joka päivälle puhtaat alusvaatteet
- Intiimikosteuspyyhkeet
- Kuukuppi + kuukupin pyyhkeet
- Kamera
- Ylityskengät (crocsit, joissa voi myös hengailla leirissä)
- Kevyt nyrkin kokoinen pyyhe, joka kuivuu about puolessa tunnissa
- Ruokatermari, johon keitän aamulla veden ja laitan nuudelit/kuivaruoan odottamaan ruokataukoa
Epämukavuuksista ja päivämatkoista
Reissussa sopii odottaa tietynlaista epämukavuutta. Sanontahan taitaa kuulua, että kaikkeen tottuu, jopa jääpuikkoon, ja uskon että meidän kaikkien kohdalla tämä pitää ihan oikeasti paikkaansa. Koska luet tätä, oletan, että olet juoksija, ja juoksija varsinkin tottuu nopeasti pieniin epämukavuustekijöihin elämässään. En usko, että vaelluksella on mitään niin epämukavaa, etteikö sen kanssa eläisi. Listasin tähän muutamia epämukavuustekijöitä:
Yöllä on kylmä
Laita lisää vaatetta päälle, ihan kaikki mitä matkassa on, ja lämmitä vettä pulloon ja sujauta se makuupussiin. Tee muutama haarahyppy ja sukella takaisin makuupussiin.Olen itse ihan hirveä vilukissa ja alkuyöstä palelen hulluna. Yötä myöten lämpö yleensä kuitenkin nousee pussissa niin paljon, että saan avata sen etten hikoa pussia läpi. Jos tuntuu, että ei lämpiä vaikka mitä niksiä ja noitaloitsua koittaa, seuraavana listassa taitaa olla makuupussin vaihto tuhdimpaan tai makuualustan vaihto paksumpaan. Vietin ekat yöni maastossa ihan liian kevyissä vermeissä, makuualustani oli itsetäyttyvä liru, jossa en päässyt tarpeeksi korkealle maasta. Nyt kuljen kesät talvet hyvin eristetyllä makuualustalla ja ainoastaan makuupussi vaihtuu kelien mukaan. Talvisin käytän kahta makuupussia, koska olen liian pihi ostamaan paksumman untuvamakuupussin.
Rinkka hiertää
En tiedä kuinka universaalia tämä on, mutta itselläni rinkan suurin paino tulee lantiolle. Lantiovyö on n. lantioluun korkeudella. Selkä on säädetty niin, että rinkan olkaimien ja hartian väliin saa sormen. Vedän yleensä rinkan suht lähelle selkääni, jotta se ei heilu puolelta toiselle epämukavasti. Etenkin anatomisista rinkoista löytyy yleensä kyllä mitä säätää, ja jos ei löydy, vaihda rinkka seuraavalle reissulle. Kannattaa tarkistaa oman alueen Suomen Ladun vuokravarusteet, ja jos ei omasta seurasta löydy, niin sitten lähialueiden. Niiden lisäksi löytyy myös esim. kuinoma-palvelu, josta voi etsiä itselleen vuokravarusteita. Ihan kaikkea ei tarvitse eikä kannatakaan ensimmäisellä reissullaan ostaa omaksi ja laina- ja vuokravälineistöllä pääsee testailemaan mikä on se oma juttu. Facebookista löytyy myös lukemattomia ryhmiä, joista voi huudella apuja. Ihmiset ovat yllättävän valmiita tarjoamaan omia tavaroitaan lainaan.
Päivämatka hirvittää
Väitän, että normaali aikuinen jaksaa merkityllä polulla vähintään 15 km päivämatkan helposti. Ajatellaan, että lähdetään liikkeelle viimeistään 10 ja pystytetään leiri 19. Se on 9 tuntia, josta ainakin tunti on käytetty ruokaan ja ehkä toinen lyhyisiin taukoihin = 7 tunnin päivä. Se tarkoittaisi hieman yli 2 km/h vauhtia, mitä pystyy ylläpitämään nousuissakin. Sitten kun kuljetaan poluttomassa maastossa, vauhti hidastuu. Muistaakseni lyhin matka, jonka olen tehnyt syksyllä yhden päivän aikana, oli 13 km todella tympeässä maastossa.
Mitäs jos se onkin ihan sietämätöntä
Uskon, että jokainen meistä kestää pari kolme yötä epämukavia olosuhteita. Matkan päätteeksi pääsee suihkuun ja sohvalle. Suosittelen komeaa herkkulastia: keksillä ja karkilla kestää melkein mitä vain.
Itselleni ainoa sietämätön tekijä elämässä on kuumuus: jos lämpötila nousee yli 25, olin sitten juoksemassa tai erämaassa tai juoksemassa erämaassa, olotila muuttuu itselleni kestämättömäksi. Melkein kaikki vaellukseni tapahtuvatkin viileämpinä vuodenaikoina. Jos kuitenkin lämmöt nousevat, kuljen vain hitaammin ja huolehdin, että pääni on peitetty ja juon tarpeeksi. Suolapähkinät auttavat myös kun hikoilee runsaasti. Vaellustoverustoni voi kertoa miten pirteä olen kun on kuuma, vaikka taitaa olla meidän joukkueessa ihan normaalia, ettei kukaan ole parhaimmillaan lämpimillä.
Yöllä on kylmä
Laita lisää vaatetta päälle, ihan kaikki mitä matkassa on, ja lämmitä vettä pulloon ja sujauta se makuupussiin. Tee muutama haarahyppy ja sukella takaisin makuupussiin.Olen itse ihan hirveä vilukissa ja alkuyöstä palelen hulluna. Yötä myöten lämpö yleensä kuitenkin nousee pussissa niin paljon, että saan avata sen etten hikoa pussia läpi. Jos tuntuu, että ei lämpiä vaikka mitä niksiä ja noitaloitsua koittaa, seuraavana listassa taitaa olla makuupussin vaihto tuhdimpaan tai makuualustan vaihto paksumpaan. Vietin ekat yöni maastossa ihan liian kevyissä vermeissä, makuualustani oli itsetäyttyvä liru, jossa en päässyt tarpeeksi korkealle maasta. Nyt kuljen kesät talvet hyvin eristetyllä makuualustalla ja ainoastaan makuupussi vaihtuu kelien mukaan. Talvisin käytän kahta makuupussia, koska olen liian pihi ostamaan paksumman untuvamakuupussin.
Rinkka hiertää
En tiedä kuinka universaalia tämä on, mutta itselläni rinkan suurin paino tulee lantiolle. Lantiovyö on n. lantioluun korkeudella. Selkä on säädetty niin, että rinkan olkaimien ja hartian väliin saa sormen. Vedän yleensä rinkan suht lähelle selkääni, jotta se ei heilu puolelta toiselle epämukavasti. Etenkin anatomisista rinkoista löytyy yleensä kyllä mitä säätää, ja jos ei löydy, vaihda rinkka seuraavalle reissulle. Kannattaa tarkistaa oman alueen Suomen Ladun vuokravarusteet, ja jos ei omasta seurasta löydy, niin sitten lähialueiden. Niiden lisäksi löytyy myös esim. kuinoma-palvelu, josta voi etsiä itselleen vuokravarusteita. Ihan kaikkea ei tarvitse eikä kannatakaan ensimmäisellä reissullaan ostaa omaksi ja laina- ja vuokravälineistöllä pääsee testailemaan mikä on se oma juttu. Facebookista löytyy myös lukemattomia ryhmiä, joista voi huudella apuja. Ihmiset ovat yllättävän valmiita tarjoamaan omia tavaroitaan lainaan.
Päivämatka hirvittää
Väitän, että normaali aikuinen jaksaa merkityllä polulla vähintään 15 km päivämatkan helposti. Ajatellaan, että lähdetään liikkeelle viimeistään 10 ja pystytetään leiri 19. Se on 9 tuntia, josta ainakin tunti on käytetty ruokaan ja ehkä toinen lyhyisiin taukoihin = 7 tunnin päivä. Se tarkoittaisi hieman yli 2 km/h vauhtia, mitä pystyy ylläpitämään nousuissakin. Sitten kun kuljetaan poluttomassa maastossa, vauhti hidastuu. Muistaakseni lyhin matka, jonka olen tehnyt syksyllä yhden päivän aikana, oli 13 km todella tympeässä maastossa.
Mitäs jos se onkin ihan sietämätöntä
Uskon, että jokainen meistä kestää pari kolme yötä epämukavia olosuhteita. Matkan päätteeksi pääsee suihkuun ja sohvalle. Suosittelen komeaa herkkulastia: keksillä ja karkilla kestää melkein mitä vain.
Itselleni ainoa sietämätön tekijä elämässä on kuumuus: jos lämpötila nousee yli 25, olin sitten juoksemassa tai erämaassa tai juoksemassa erämaassa, olotila muuttuu itselleni kestämättömäksi. Melkein kaikki vaellukseni tapahtuvatkin viileämpinä vuodenaikoina. Jos kuitenkin lämmöt nousevat, kuljen vain hitaammin ja huolehdin, että pääni on peitetty ja juon tarpeeksi. Suolapähkinät auttavat myös kun hikoilee runsaasti. Vaellustoverustoni voi kertoa miten pirteä olen kun on kuuma, vaikka taitaa olla meidän joukkueessa ihan normaalia, ettei kukaan ole parhaimmillaan lämpimillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti